Olen pitänyt viimeksi vapaan viikonlopun juhannuksena. Silloin anniskeluravintolamme oli kiinni koko juhla-ajan. Tuo jäikin koko vuoden ainokaiseksi vapaaksi viikonlopuksi, joten kulunut loppuviikko oli ansaittu hengähdystauko tiskin takana häärimisestä ja erityisesti asiakkaista.

Vuoden vaihde oli raskas työyö. Raskaimpia koko vuoden aikana. Mikä ihmiset saakin näinä nationalismia tihkuvina karnevaalipäivinä riehautumaan täysin ja irtoamaan kaikista henkseleistä? Voin kertoa, että teki paukkua mieli heti työvuoron päätteeksi! Minä, joka olen aiemmin tottunut tekemään itselleni vaikkapa viskikolan rentoutuakseni ennen nukkumaanmenoa noina lauantaiyön jälkeisinä aamuöinä, sain nyt tyytyäkin lasiin vettä. Noh, motivaatio on tässä alkupäivinä edelleen kova ja tuo tapa/pahe oli helposti vältettävissä.

Koska ystäväni perui vierailunsa ja olin laskenut hänen varaansa suunnitelmani vapaan viikonlopun kuluttamisesta, olin pienen kysymysmerkin edessä, kun perjantai lopulta hiipi eteeni odottamatta. Onneksi eräs niistä ystävistäni, joita en IKINÄ tapaa (koska olen aina viikonloput kiinni), oli lähdössä paikallisiin lavatansseihin. Päätin lyöttäytyä hänen seuraansa, sillä minussa on pieni lattiantamppaaja sisälläni, vaikka osaamista ei juuri olekaan. Tajusin noissa tansseissa, etten koskaan aiemmin ollut tanssinut paritansseja selvinpäin! Huh huh. Tanssiminen oli mukavaa, vaikka huomasin kyllä jäykkyyteni ja tanssilukutaidottomuuteni miesten käsivarsilla, kun alla ei ollut edes paria suuntaa-antavaa lonkeroa.

Lauantain iltaohjelma olikin jo aikaa sitten lukkoon lyöty, joten sitä ei tarvinut juurikaan suunnitella. Päätin silti viime hetkellä pakata mukaan vaihtokengät, mikäli mielisin vielä työpaikalle tanssahtelemaan loppuillaksi. Marssin siis korkkarit reppuun pakattuina ja paksuun untuvatakkiin kääriytyneenä Tampere-talolle Tsaikovskin Joutsenlampi-baletista nautiskelemaan samaisen perjantailta tutun ystävättäreni seurassa. Oli ensimmäinen kertani baletissa ja perinteisen ryyppyillan tilalle tullut kultivoitunut ohjelmanumero oli todella tervetullutta vaihtelua!

Saizn baletin välitauolla erään toisen ystävättäreni kiinni whatsappin kautta kaupungilta etanolipitoisia juomia nautiskelemasta ja noin puolen vuoden tauon jälkeen minulla oli mahdollisuus tavata myös häntä. Päätimme yksissätuumin mennä työpaikalleni tanssiravintolaan Maria Tyysterin, hallitsevan tangokuningattaren, keikalle tanssikenkiä kuluttamaan. Pelkän kolan voimalla tanssiminen oli hauskaa ja asiakkaisiin oli mukavaa tutustua välillä ilman välissä olevaa tiskiä!

Loppuilta kului välipizzan sekä listan kautta ilmaiseksi ovensa aukaisseen paikallisen klubin merkeissä. Ei tullut juuri muuta tehtyä kuin juteltua ystävysten kesken, vähän jammailtua bändin tahdissa ja lauleltua pikkaisen karaokeakin. Koko ilta selvinpäin lähes tappiin saakka, eikä tuntunut edes vaikealta. Summasinkin ystävättärelleni, että avain taitaa olla seuran valinnassa. Ulos kannattaa lähteä vain hyvässä seurassa, mutta jos sellaista ei ole tarjolla, on ehkä mukavampaa jäädä kotiin.

Mikä hämmensi, oli se, että iso, pistoolista ruiskutettu, esanssipohjainen kola maksoi klubilla 4 euroa. Summa, jolla saa useissa paikoissa opiskelijahintaisen alkoholijuoman. Reiluako? Jos kävelet tiskille hyvissä aikeissa tilata alkoholitonta siiderin tai oluen sijaan, ei taloudelliseen ajatteluun taipuvaiselle ole välttämättä terveelliseen vaihtoehtoon kannustavaa se, että hintaero näillä juomilla on euron luokkaa - jos sitäkään. Joskus ero voi olla jopa negatiivinen, mikä on ehkä pöyristyttävintä!

Tämä viikonloppu meni helposti raittiina. Eletään tosin vasta neljättä päivää, loma jatkuu ja riennot jos toisetkin odottavat lähitulevaisuudessa. Katsotaan miten käy, kun ensi viikolla pitäisi astua Ruotsin laivalle!

Positiivista: Hyvin ja pitkään nukutut yöunet, ei krapulaa, rahaa säästyi rutosti, kasvot ovat saaneet uutta positiivista hehkua eikä keho ole pöhöttynyt. Pääsen kohta lenkillekin täysissä voimissani!

Negatiivista: Kaikesta huolimatta illanvietto tuntui hippasen erilaiselta, vähän laimeammalta kuin päihtyneenä. Siinä on totuttelemista!