Olen pitänyt viimeksi vapaan viikonlopun juhannuksena. Silloin anniskeluravintolamme oli kiinni koko juhla-ajan. Tuo jäikin koko vuoden ainokaiseksi vapaaksi viikonlopuksi, joten kulunut loppuviikko oli ansaittu hengähdystauko tiskin takana häärimisestä ja erityisesti asiakkaista.

Vuoden vaihde oli raskas työyö. Raskaimpia koko vuoden aikana. Mikä ihmiset saakin näinä nationalismia tihkuvina karnevaalipäivinä riehautumaan täysin ja irtoamaan kaikista henkseleistä? Voin kertoa, että teki paukkua mieli heti työvuoron päätteeksi! Minä, joka olen aiemmin tottunut tekemään itselleni vaikkapa viskikolan rentoutuakseni ennen nukkumaanmenoa noina lauantaiyön jälkeisinä aamuöinä, sain nyt tyytyäkin lasiin vettä. Noh, motivaatio on tässä alkupäivinä edelleen kova ja tuo tapa/pahe oli helposti vältettävissä.

Koska ystäväni perui vierailunsa ja olin laskenut hänen varaansa suunnitelmani vapaan viikonlopun kuluttamisesta, olin pienen kysymysmerkin edessä, kun perjantai lopulta hiipi eteeni odottamatta. Onneksi eräs niistä ystävistäni, joita en IKINÄ tapaa (koska olen aina viikonloput kiinni), oli lähdössä paikallisiin lavatansseihin. Päätin lyöttäytyä hänen seuraansa, sillä minussa on pieni lattiantamppaaja sisälläni, vaikka osaamista ei juuri olekaan. Tajusin noissa tansseissa, etten koskaan aiemmin ollut tanssinut paritansseja selvinpäin! Huh huh. Tanssiminen oli mukavaa, vaikka huomasin kyllä jäykkyyteni ja tanssilukutaidottomuuteni miesten käsivarsilla, kun alla ei ollut edes paria suuntaa-antavaa lonkeroa.

Lauantain iltaohjelma olikin jo aikaa sitten lukkoon lyöty, joten sitä ei tarvinut juurikaan suunnitella. Päätin silti viime hetkellä pakata mukaan vaihtokengät, mikäli mielisin vielä työpaikalle tanssahtelemaan loppuillaksi. Marssin siis korkkarit reppuun pakattuina ja paksuun untuvatakkiin kääriytyneenä Tampere-talolle Tsaikovskin Joutsenlampi-baletista nautiskelemaan samaisen perjantailta tutun ystävättäreni seurassa. Oli ensimmäinen kertani baletissa ja perinteisen ryyppyillan tilalle tullut kultivoitunut ohjelmanumero oli todella tervetullutta vaihtelua!

Saizn baletin välitauolla erään toisen ystävättäreni kiinni whatsappin kautta kaupungilta etanolipitoisia juomia nautiskelemasta ja noin puolen vuoden tauon jälkeen minulla oli mahdollisuus tavata myös häntä. Päätimme yksissätuumin mennä työpaikalleni tanssiravintolaan Maria Tyysterin, hallitsevan tangokuningattaren, keikalle tanssikenkiä kuluttamaan. Pelkän kolan voimalla tanssiminen oli hauskaa ja asiakkaisiin oli mukavaa tutustua välillä ilman välissä olevaa tiskiä!

Loppuilta kului välipizzan sekä listan kautta ilmaiseksi ovensa aukaisseen paikallisen klubin merkeissä. Ei tullut juuri muuta tehtyä kuin juteltua ystävysten kesken, vähän jammailtua bändin tahdissa ja lauleltua pikkaisen karaokeakin. Koko ilta selvinpäin lähes tappiin saakka, eikä tuntunut edes vaikealta. Summasinkin ystävättärelleni, että avain taitaa olla seuran valinnassa. Ulos kannattaa lähteä vain hyvässä seurassa, mutta jos sellaista ei ole tarjolla, on ehkä mukavampaa jäädä kotiin.

Mikä hämmensi, oli se, että iso, pistoolista ruiskutettu, esanssipohjainen kola maksoi klubilla 4 euroa. Summa, jolla saa useissa paikoissa opiskelijahintaisen alkoholijuoman. Reiluako? Jos kävelet tiskille hyvissä aikeissa tilata alkoholitonta siiderin tai oluen sijaan, ei taloudelliseen ajatteluun taipuvaiselle ole välttämättä terveelliseen vaihtoehtoon kannustavaa se, että hintaero näillä juomilla on euron luokkaa - jos sitäkään. Joskus ero voi olla jopa negatiivinen, mikä on ehkä pöyristyttävintä!

Tämä viikonloppu meni helposti raittiina. Eletään tosin vasta neljättä päivää, loma jatkuu ja riennot jos toisetkin odottavat lähitulevaisuudessa. Katsotaan miten käy, kun ensi viikolla pitäisi astua Ruotsin laivalle!

Positiivista: Hyvin ja pitkään nukutut yöunet, ei krapulaa, rahaa säästyi rutosti, kasvot ovat saaneet uutta positiivista hehkua eikä keho ole pöhöttynyt. Pääsen kohta lenkillekin täysissä voimissani!

Negatiivista: Kaikesta huolimatta illanvietto tuntui hippasen erilaiselta, vähän laimeammalta kuin päihtyneenä. Siinä on totuttelemista!

Tästä se lähtee!

Päätös on kypsytellyt päässä jo hyvän aikaa – ja ihan syystä. Enhän ole koskaan lähes 30-vuotisen elämäni aikana pitänyt edes tipatonta tammikuuta, saati tehnyt ainoatakaan lupausta uudelle vuodelle. Syynä on ollut se, että olen kokenut eläneeni kaikella tapaa tasapainoisesti ja kohtuullisesti. Täten en ole aiemmin kokenut alkoholin kulutuksenkaan olleen itselleni ongelma. Olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen (vaiko ikään?), että se on alkanut jo tuntua siltä, vaikka varmasti moni määrittelisi käyttöni ihan normaaliksi.

Huomasin juuri taakse jääneen hektisen syyslukukauden aikana, että muutos oli tultava. Opiskelen toista vuotta sosiaalitieteitä Tampereen yliopistossa. Ainejärjestöaktiivina ja tuutorina olen ollut järjestämässä arkerasti erilaisia bileitä - ja osallistumassa niihin vielä ahkerammin. Lähestulkoon viikoittaiseen juhlimiseen mennyt aika sekä dagen efter -olotila yhdistettynä työn vuoksi rajusti heittelehtiviin vuorokausirytmeihin johti lopulta jatkuvaan väsymykseen syksyn aikana. Liikunnan jäädessä yhä vähäisemmäksi ja siten ongelman eskaloiduttua entisestään, unen puute ja sen huono laatu näkyivät niin opinnoissa edistymisessä kuin fyysisessä ja henkisessä kunnossakin. Energiaa ei riittänyt enää kuin rimaa hipovaan suoriutumiseen, jos siihenkään. Muutos oli tultava ja tässä saattaa olla sen siemen.

Profiilini alkoholin kuluttajana on ollut suomalaisena niin sanotusti ”normaali”. Raskas työ, raskaat huvit -tyyppinen ajattelu on periytynyt kulttuurin muassa myös kotikasvatuksesta: alkoholia on nautittu iloon, suruun ja erityisesti rentoutumistarkoituksessa. Eräät seikat ovat kuitenkin aikuistuttuani vaikuttaneet negatiivisessa mielessä alkoholinkäyttötottumuksiini. Näitä ovat nähdäkseni 1.) pitkittynyt opiskelijaelämä, 2.) sinkkuus sekä 3.) työni baaritarjoilijana.

Siksipä lähdenkin nyt vuodeksi 2015 haastamaan itseni uudella tavalla! Vaikka projektissani onkin ensisijaisina tavoitteina energisyyden lisääminen ja oman potentiaalisen ongelman kohtaaminen, tuntuu alkoholin jättämisestä koituvan paljon muutakin hyvää. Tulenkin tässä blogissani arvioimaan muun muassa säästetyn rahan määrää, liikunnallisuuttani sekä erittelemään yleisesti alkoholin jättämisen vaikutuksia olotilaani ja kehooni.

Individualistisen ja taloudellisen aspektin lisäksi pyrin tuomaan blogissani esille myös alkoholikulutuksen sosiaalisen ja yhteiskunnallisen näkökulman. Blogi itsessään on itselleni motivaattori, sillä tiedän ettei kulttuurimme päästä minua missiossani helpolla. Minua tulevat kiusaamaan pelkät omat ajatukseni siitä, kuinka kaikki on hyväksi kohtuudella ja täysi absolutismi pelkkää typeryyttä. Minua tulevat houkuttelemaan sosiaalisten tilanteiden, juhlien ja erikoispäivien tarjoilut sekä ilmaiseksi saadut tai tarjotut juomat. Joskus pelkkä tilanne voi laukaista minussa lähes ehdollistumista muistuttavan, pysäyttämättömän halun käydä yhdellä palkitakseni itseäni tai rentoutuakseni. Haluan blogissani kertoa, millaisissa tilanteissa ja kuinka usein olen kokenut olevani lähellä periksiantoa. Näin blogi toimii pelastusrenkaana. Ainakin teoriassa.

Tänään saan vielä nauttia Dionysoksen sulonektareita, mutta viimeistään 31.12. lähtien olen selvänä kaikki 365 päivää. Vuoden viimeinen päivä menee näet tarjoillessa tulilientä iloisille uudenvuodenjuhlijoille..

Erittäin railakkaita juhlia ja uutta iloa uudelle vuodelle 2015!